Tekniikkaa ja tavoitteita

Viime postauksessa kertoiltiin vähän Riikan taustasta kumparelaskun suhteen. Nyt sitten vähän tarinaa missä tällä hetkellä mennään ja sivutaan vähän tulevaakin.

Tälle talvelle laskupäiviä on jo mukavasti. Tosin varsinaista lajiharjoittelua eli kumpareiden
laskemista, ei vielä ole kovin paljoa takana. Lämpimän alkutalven takia kotimäkemme Taivalvaara ei ole vielä auki. Rukalla kumpareikko on ollut parisen viikkoa ja siellä Riikka onkin jonkun verran möykkymäkeä laskenut. Ruka on mäkenä todella vaativa eli se ei ole ihanteellinen paikka aloitella lajiharjoittelua. Olisi parempi päästä hiomaan laskua loivemmassa kumpareikossa. Viimeksi sunnuntaina kävimme Riikan kanssa Rukalla treenaamassa ja lasku kulki hyvin, itseasiassa paremmin kuin ikinä. Lauantaina olimme niin ikään Rukalla, mutta silloin Riikka ei päässyt laskemaan. Olimme rinteen juurella seuraamassa kumparelaskun Maailman Cup kauden avausta. Olisiko sieltä tullut vaikutteita, kun sunnuntaina kulki niin hyvin?  :-)

Viime kesän ja syksyn Riikka teki ensimmäistä kertaa voimaharjoittelua. Harjoittelu ja harjoitteet eivät vielä ole samoja ja yhtä raskaita mitä isoveli tekee, vaan vähän sovellettuja. Mutta kyllä tytöllä vartaloon on voimaa tarttunut. Ja se mahdollistaa paremman lajisuorituksen. Vaikka kumparelasku on pitkälti taitolaji, niin voimaa ja hyvää fysiikkaa muutoinkin, tarvitaan. Varsinkin mitä jyrkemmässä rinteessä ja mitä kovempaa lasketaan. Vauhtia kontrolloidaan käännöksellä ja joustolla. Voima mahdollistaa vauhdin kontrolloinnin niin että suksea ei tarvitse kääntää niin paljoa poikittain. Voi laskea siis suorempaan ja kovempaa. Riikallakin laskutekniikassa on selvä ero mäen jyrkkyydestä riippuen. Jyrkemmällä hän joutuu vielä laittamaan suksea enemmän poikittain, kun loivemmassa kumpareikossa tyttö pystyy laskemaan selvästi suorempaan. Mutta nyt kun voimataso on noussut, jyrkän ja loivan laskemisen ero pienenee. Kehittynyt fysiikka mahdollistaa siis paremman laskutekniikan jyrkemmällä, mutta myös loivemmissa rinteissä.

Viime päivien pakkasten ansioista Taivalvaaralla on päästy tykittämään lunta. Keskus saadaankin auki ensi viikonlopuksi. Riikalla onkin lajiliiton eli Ski Sport Finlandin seurantaryhmän (=lupaavien nuorten laskijoiden valmennusryhmä) ensimmäinen leiri perjantaista sunnuntaihin kotimaisemissa. Täysimittaista kumpareikkoa emme vielä saa, mutta n. 60 metrin ränni saadaan. Toivon mukaan myös hyppypaikka jotta myös hyppyjä päästään treenaamaan. Tuo ensimmäinen kumpareikko tulee olemaan jyrkkyydeltään aika passeli laskutekniikan hiomiseen. Alkutalvella tasaisen laskemisessa on keskitytty laskuasennon parantamiseen. Tavoitteena on ollut tuoda asentoa hieman eteenpäin, niin että polvet ja lantio eivät jää liian taakse. Asento onkin tasaisen laskemisessa parantunut. Nyt se tarvitaan vain siirtää vielä kumpareikkoon. Osittain parantunut asento näkyi jo sunnuntaina Rukalla. Mutta kun päästään nyt loivempaan mäkeen, on Riikan helpompi keskittyä asennon pitämisen harjoitteluun.

Tällä kaudella Riikka laskee sarjassa rookie eli alle 16-vuotiaat. Riikka laski tässä sarjassa jo viime kaudella, vaikka olisi ikänsä puolesta voinut laskea vielä pykälää nuoremmissa. On hyvin paljon mahdollista, että joissain kotimaisissa kisoissa Riikka laskee naisten sarjassa. Mutta Nordic cupissa ja Pohjoismaiden mestaruuskisoissa sarja on vielä tuo alle 16 v. Tulevan kauden pääkisa on kauden päättävä PM-kisa, joka lasketaan 16.-17.4. kotimäessä eli Taivalvaaralla. Tärkeintä tulevalla kaudelle ei kuitenkaan ole kisojen sijoitukset, vaan se että suoritustaso kehittyy, niin laskemisen, kuin hyppäämisenkin osalta.


-petri-

Blogi avattu

Riikka Voutilainen, kumparelaskija on nuoresta urheilijasta kertova blogi. Blogissa kuvaillaan Riikan elämää vanhempien ja Riikan itsensä silmin. Riikka ei ole perheemme ainoa kumparelaskuun koukkuun jäänyt, vaan hän seurailee isoveljensä Rikun suksen jälkiä. Rikulla on myös blogi ja se löytyy täältä. Ja samaisessa koukussa ollaan luonnollisesti me vanhemmat. Urheilu määrittää hyvin pitkälti perheemme arjen, enkä pidä sitä yhtään huonona asiana. Päinvastoin, näiden muutaman "möykkyisen" vuoden aikana olemme saaneet lasten harrastuksesta paljon ja viettäneet yhdessä lukuisia ikimuistoisia hetkiä.

Ensimmäisiä kurveja 2006

Mutta palaillaanpa, nyt 13-vuotiaan tytön, uran alkuvaiheisiin. Riikka laittoi laskettelusukset jalkaan ensimmäisen kerran 5.4.2006. Päivä on helppo muistaa. Riikka täytti silloin neljä vuotta. Olimme jo aiemmin houkutelleet häntä rinteeseen, mutta tyttö oli päättänyt että hän lähtee laskemaan vasta neljä vuotta täytettyään. Syy oli ilmeinen. Isovelikin aloitti laskettelun neljävuotiaana. No 4-vuotissynttäreitä juhlittiin sitten sukset jalassa. Ja sen jälkeen on useammat syntymäpäivät vietetty laskemisen merkeissä.

Taivalvaara 2010

Alkuun laskeminen luonnollisesti oli perustaitojen opettelua. Pikku hiljaa, taitojen karttuessa, kohtuullisen rämäpäinen tyttö alkoi ottaa ilmaa suksien alle ja hyppiä hyppyreistä. Kun isoveli aloitteli freestylehiihto- ja kumparelasku-uraansa, oli Riikan lajivalintakin varsin selvä. Ensimmäiset kumparekisat Riikka laski Riihivuoressa seitsemänvuotiaana. Sen jälkeen kisoja on ehtinyt kertyä jo kymmeniä. Eli vaikka ikää ei vielä tytöllä paljoa ole, niin kisakokemusta on jo mukavasti. Eikä pelkästään Suomessa, vaan kisailemassa on käyty myös Ruotsissa ja Norjassa.

Kotikeskus Taivalvaara on tarjonnut erinomaiset puitteet lajiharjoitteluun. Ikäisekseen Riikka on ehtinytkin laskea paljon. Ja kun laskeminen on tapahtunut lajin kannalta hyvissä olosuhteissa, on tyttö kehittynyt hyvää vauhtia. Riikan yksi vahvuus on rutiini. Eli oman tason mukaisia suorituksia tulee kuin liukuhihnalta, niin harjoituksissa, kuin kisoissa. Tyttö laskijoita ei Suomessa ole kovin paljoa ja siinä suhteessa Riikka on hieman kärsinyt kilpailun puutteesta. Mutta Skandinavian cupin kisat ovat toimineet hyvänä tason mittarina. Kisailu Pohjoismaisia ja Venäläisiä kilpakumppaneita vastaan on osoittanut, että ikäisekseen Riikka laskee hyvällä tasolla.

Sisko ja sen veli, kevät 2011

Parina viime vuonna harjoittelua on häirinnyt hyppääjänpolvivaivat, mutta eiköhän niistä pikkuhiljaa päästä eroon. Tässä vaiheessa tärkeintä on ollut luoda hyvä taitopohja tulevaisuuden harjoittelulle. Varsinainen työntekovaihe Riikalla on vielä edessäpäin.

Nyt seitsemättäluokkaa käyvä tyttö on osoittanut kunnianhimoa myös koulunkäynnin saralla. Keskiarvo on pyörinyt vähän päälle yhdeksän lukemissa. Kunnianhimo ja halu menestyä onkin yksi Riikan luonteenpiirteitä ja kilpaurheilussa kilpaurheilijalle ne ovatkin tärkeitä piirteitä.

Tämmöistä tällä kertaa, jatketaan tarinaa seuraavissa postauksissa. Ottakaahan blogi seurantaan! Alla vielä videota eka kumparekisoista.

-petri-