Riikka Voutilainen, kumparelaskija on nuoresta urheilijasta kertova blogi. Blogissa kuvaillaan Riikan elämää vanhempien ja Riikan itsensä silmin. Riikka ei ole perheemme ainoa kumparelaskuun koukkuun jäänyt, vaan hän seurailee isoveljensä Rikun suksen jälkiä. Rikulla on myös blogi ja se löytyy täältä. Ja samaisessa koukussa ollaan luonnollisesti me vanhemmat. Urheilu määrittää hyvin pitkälti perheemme arjen, enkä pidä sitä yhtään huonona asiana. Päinvastoin, näiden muutaman "möykkyisen" vuoden aikana olemme saaneet lasten harrastuksesta paljon ja viettäneet yhdessä lukuisia ikimuistoisia hetkiä.
Ensimmäisiä kurveja 2006
Mutta palaillaanpa, nyt 13-vuotiaan tytön, uran alkuvaiheisiin. Riikka laittoi laskettelusukset jalkaan ensimmäisen kerran 5.4.2006. Päivä on helppo muistaa. Riikka täytti silloin neljä vuotta. Olimme jo aiemmin houkutelleet häntä rinteeseen, mutta tyttö oli päättänyt että hän lähtee laskemaan vasta neljä vuotta täytettyään. Syy oli ilmeinen. Isovelikin aloitti laskettelun neljävuotiaana. No 4-vuotissynttäreitä juhlittiin sitten sukset jalassa. Ja sen jälkeen on useammat syntymäpäivät vietetty laskemisen merkeissä.
Taivalvaara 2010
Alkuun laskeminen luonnollisesti oli perustaitojen opettelua. Pikku hiljaa, taitojen karttuessa, kohtuullisen rämäpäinen tyttö alkoi ottaa ilmaa suksien alle ja hyppiä hyppyreistä. Kun isoveli aloitteli freestylehiihto- ja kumparelasku-uraansa, oli Riikan lajivalintakin varsin selvä. Ensimmäiset kumparekisat Riikka laski Riihivuoressa seitsemänvuotiaana. Sen jälkeen kisoja on ehtinyt kertyä jo kymmeniä. Eli vaikka ikää ei vielä tytöllä paljoa ole, niin kisakokemusta on jo mukavasti. Eikä pelkästään Suomessa, vaan kisailemassa on käyty myös Ruotsissa ja Norjassa.
Kotikeskus Taivalvaara on tarjonnut erinomaiset puitteet lajiharjoitteluun. Ikäisekseen Riikka on ehtinytkin laskea paljon. Ja kun laskeminen on tapahtunut lajin kannalta hyvissä olosuhteissa, on tyttö kehittynyt hyvää vauhtia. Riikan yksi vahvuus on rutiini. Eli oman tason mukaisia suorituksia tulee kuin liukuhihnalta, niin harjoituksissa, kuin kisoissa. Tyttö laskijoita ei Suomessa ole kovin paljoa ja siinä suhteessa Riikka on hieman kärsinyt kilpailun puutteesta. Mutta Skandinavian cupin kisat ovat toimineet hyvänä tason mittarina. Kisailu Pohjoismaisia ja Venäläisiä kilpakumppaneita vastaan on osoittanut, että ikäisekseen Riikka laskee hyvällä tasolla.
Sisko ja sen veli, kevät 2011
Parina viime vuonna harjoittelua on häirinnyt hyppääjänpolvivaivat, mutta eiköhän niistä pikkuhiljaa päästä eroon. Tässä vaiheessa tärkeintä on ollut luoda hyvä taitopohja tulevaisuuden harjoittelulle. Varsinainen työntekovaihe Riikalla on vielä edessäpäin.
Nyt seitsemättäluokkaa käyvä tyttö on osoittanut kunnianhimoa myös koulunkäynnin saralla. Keskiarvo on pyörinyt vähän päälle yhdeksän lukemissa. Kunnianhimo ja halu menestyä onkin yksi Riikan luonteenpiirteitä ja kilpaurheilussa kilpaurheilijalle ne ovatkin tärkeitä piirteitä.
Tämmöistä tällä kertaa, jatketaan tarinaa seuraavissa postauksissa. Ottakaahan blogi seurantaan! Alla vielä videota eka kumparekisoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti