Kausi lopuillaan

Laajavuoren EC

Kisakausi on ensi viikonlopun kotikisoja vaille taputeltu. Ja mikä kausi se on Riikalle ollutkaan! Viime kirjoituksen aikaan oltiin Jyväskylässä ja edessä oli kauden viimeiset Eurooppa Cupin kisat. Palaillaanpa Jyväskylään.

Ennen kahta EC-kisaa oli ohjelemassa Nordic Cupin kaksi osakilpailua. Riikka laski niistä ensimmäisen. Toinen jätettiin väliin, jotta virtaa riittäisi EC-kisoihin. Laajavuoren mäki ei ehkä sopinut Riikalle ihan parhaalla mahdollisella tavalla, mutta hyvinhän Riikka silti laski. Nordic Cupin kisassa napsahti palkintopallisija, kun tyttö sijoittui kolmanneksi. Mukava alku muutaman päivän urakalle.

Eurooppa Cupin kahdessa kisassa Riikka jatkoi tasaista suorittamista. Mitään ihan nappilaskuja ei tullut, mutta hyvää perustekemistä. Ensimmäinen kisa laskettiin sinkkuformaatilla ja toinen dualina eli parikumpareina. Molemmissa kisoissa sijoitus oli seitsemäs. Isoin ero kärkeen tuli taas hyppypisteissä. Kolme tiukkaa kisaa ilman isoja virheitä eli varmaa tekemistä.

Näin ensimmäinen Eurooppa Cup - kausi oli takana. Kahta ensimmäistä kisaa lukuunottamatta, Riikka osallistui kaikkiin EC-kisoihin. Sijoitukset olivat välillä 3-8. Yhtään huonoa kisaa ei Riikalla siis ollut ja ensimmäinen palkintopallisijoituskin napsahti plakkariin. Ei huono 14-vuotiaalle laskijalle! Cupin kokonaispisteissäkin tuli upeasti kahdeksas tila. Jos tyttö olisi laskenut kaikki kisat, olisi sijoitus todennäköisesti ollut vielä pykälän pari parempi. Mutta sillä ei sinällään ole mitään merkitystä.

EC:n jälkeen oli pari viikkoa aikaa ladata akkuja ja hioa laskua ennen uran ensimmäisiä MM-kisoja. Riikka valittiin alle 20-vuotiaiden MM-kisoihin jotka laskettiin Italian Valmalencossa. Edessä oli noin viikon mittainen, jännittävä reissu. Tiedossa oli Riikan uran haastavin mäki.

Valmalenco

Kumpareikko Valmalencossa on todella jyrkkä ja se onkin yksi jyrkimpiä kisakumpareikkoja maailmassa. Ensimmäisissä treenilaskuissa oli vielä nähtävissä pientä arkuutta, mutta pikku hiljaa itseluottamus nousi ja tytön laskeminen parani. Kahden treenipäivän jälkeen edessä oli uran jännittävin päivä. Ensimmäinen MM-startti.

Kisassa oli mukana varsin kovan tason laskijoita. Oli Maailman Cupin palkintopallille tällä kaudella laskenut tyttö, NorAm Cupin, Eurooppa Cupin Pohjois-Amerikkalainen vastine, voittaja, Eurooppa Cupin voittaja jne. Kisapäivän treeni meni Riikalla hyvin. Ja niin meni itse kisakin. Karsinnassa hyvä lasku ja sillä selvästi finaaliin eli 16 parhaan joukkoon. Se oli Riikan oma tavoite kisoihin tullessa. Finaalissa kaikki oli siis plussaa. Finaalilasku onnistui myös hyvin. Ainoastaan loppupätkällä jäi parannettavaa. Sijoitus kuitenkin upeasti yhdeksäs. Aika jäätävän hieno avaus arvokisauralle! Vielä kun otetaan huomioon, että Riikka saa osallistua junnujen MM-kisoihin vielä viisi seuraavaa vuotta. Jos intoa riittää, jota en kyllä epäile, ja tyttö pysyy terveenä, niin tulevaisuudessa on odotettavissa aivan kärkipään sijoituksia.

Toisena kisapäivänä ohjelmassa oli parikumpareet ja samalla 15-vuotissyntymäpäivä. Sijoituksellisesti siitä ei tullut Riikalle aivan niin hyvä päivä. Mutta muutoin varmasti ikimuistoinen. Riikan tie nousi pystyyn kun vastaan asettui tämän kauden NorAmin voittaja, Berkeley Brown Kanadasta. Hän oli tällä kaudella myös kolmas Kanadan mestaruuskisojen kumpareissa ja parikumpareissa. Ja jos on lajia seurannut, tietää että Kanadan taso naisten sarjassa on maailman paras. Todella kova laskija oli siis vastassa. Taktiikka Riikalle oli lähteä haastamaan vauhdissa. Keskipätkällä tyttö tulikin kovaa ja lasku oli koko ajan lähdössä lapasesta. Vähän ennen alanokkaa näin kävikin. Pikku "kylkimyyryt", mutta maaliin asti kuitenkin selvittiin. Kun vastustaja ei tehnyt isoja virheitä, niin ihan vielä ei Riikan eväät riittäneet voittoon asti. Mutta aivan upeaa itsensä haastamista. Loppusijoitus 14. Mutta syy miksi päivästä tuli ikimuistoinen oli isoveljen Rikun, huikea kisapäivä. Riku eteni voitosta voittoon ja nappasi lopulta maailmanmestaruuden. Riikka eli menossa mukana. Kannusti veljeään kovasti ja voiton ratkettua oli silmin nähden liikuttunut. Mutta niin oli myös allekirjoittanut.

Upean Italian matkan jälkeen oli edessä pitkä matkustupäivä. Kotona ehdittiin piipahtamaan yhden yön verran ja matka jatkui Rukalle SM-kisoihin. Olosuhteet olivat Rukallakin haastavat. Keväisistä loskakeleistä ei ollut tietoakaan ja kumpareikko oli aivan jäässä. Kun muutoinkin mäki oli tehty haastavaksi, oli edessä vaikea kilpailu. Mutta hyvinhän se taas meni, Kaksi hyvää laskua ja naisten sarjan Suomen mestaruus. Samalla napsahti käsky uran ensimmäiseen doping-testiin. Onneksi homma hoitui varsin ripeästi ja jännittävä kokemus ei turhaa venynyt.

Riikan upea kausi oli huomioitu myös muiden toimesta. Keväisin jaetaan kolmen kumparelaskun olympia-mitalistin eli Janne Lahtelan, Mikko Ronkaisen ja Sami Mustosen kiertopalkinto, Olympia-malja. Se annetaan lupaavalle nuorelle kumparelaskijalle, joka on kauden aikana ottanut ison harppauksen laskemisen saralla. Tänä vuonna tuo palkinto tuli Riikalle. Hän on ensimmäinen naispuolinen laskija joka kyseisen palkinnon saa.

Nyt on viikon verran otettu iisimmin ja käyty vähän laskemassakin. Kisakauden päätös on ensi viikonloppuna kotimaisemissa, kun Taivalvaaralla lasketaan Mercedes-Bemz Freestyle Ski Tourin viimeiset osakilpailut. Samalla vähän leireillään ja aletaan hiomaan laskua tulevia kausia varten. Riikan hyvät suoritukset poikivat ensi kaudeksi paikan maajoukkueen haastajaryhmään. Sieltä napataan vielä vähän lisäpotkua treenaamiseen.

-petri-

Riikka ja Olympia-malja