Vähän enemmän Riikasta

Riikka on pienestä pitäen ollut erittäin aktivinen liikkuja. Välillä, vanhempien näkökulmasta, jopa liiankin aktiivinen. Jo ennen kuin Riikka osasi kävellä, hän kiipesi pöydille, tuoleille, tasoille ja ihan kaikkialle, minne vain kädet ja jalat ylsivät. Kerran löysimme Riikan istumasta onnellisesti hymyillen television päältä. Kun vain silmä vältti, oli tyttö jossain ihan muualla, kuin mihin juuri äsken oli jäänyt. Useamman kerran yritti Riikka sinnikkäästi kiivetä pihakoivussa olevaan majaan, missä isoveli touhusi. Kuinka ollakaan se jäi yritykseksi ja Riikka roikkui mahallaan puunoksalla eikä päässyt ylös- eikä alaspäin. Kuului vain huuto:"Apua!" Ja isoveli tuli juosten hakemaan aikuisia avuksi.

Liikunta on ollut osa perheen arkea aina ja urheilukärpänen on purrut myös Riikkaa todella kovasti. Riikka on aiemmin harrastanut laskettelun ja kiipeilyn lisäksi myös tanssia, joka on omalta osalta tukenut hyvin kehonhallintaa. Harrastuksiin ja vapaa-aikaan on kuulunut monenlaista liikuntaa sekä tietenkin myös musiikkia. Riikka on pitänyt musiikista aina ja hän onkin laulanut ja soittanut useita vuosia. Riikka osaa soittaa pianoa ja hieman myös kitaraa.

Riikka on siis ollut aina hyvin aktiivinen. Tämä ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut negatiivisesti nukkumiseen. Unenlahjat ovat tytöllä aivan uskomattomat. Pienenä kun Riikkaa väsytti, niin hän päätti nukkua juuri siellä missä oltiin ja toisinaan hän nukahti jopa kesken leikkien. Hän on ollut aina iltauninen ja heräili sitten vastaavasti kukonlaulun aikaan. Lapset ovat tottuneet matkustamaan ihan syntymästään saalla, sillä isovanhemmat asuvat n.400km:n päässä asuinpaikastamme. Olemme myös tehneet useita lomamatkoja Keski-Eurooppaan autoillen, joten Riikka on tottunut nukkumaan myös autossa. Hyvät unenlahjat on suuri etu myös kisareissuilla, niin autolla ajettaessa kuin itse majapaikoissa. Riikka ei pienistä häiriinny eikä hätkähdä.

Riikka on sosiaalisesti erittäin aktiivinen ja taitava. Hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja perheen matkoilla hän usein leikki uusien tuttavuuksien kanssa, vaikka heillä ei aina ollut edes yhteistä kieltä. Hänellä on ollut aina paljon ystäviä ja tuttavia ja hän pyrkii huomioimaan ja keskustelemaan aika ajoin ihan jokaisen kanssa. Omassa luokassa alakoulussa Riikalla oli paljon ystäviä ja synttäreille tulikin aina toistakymmentä tyttöä juhlimaan. Hän on ollut monesti organisoimassa milloin mitäkin ohjelmaa koulun juhliin tai luokan omiin tapahtumiin. Hän on ollut käsikirjoittamassa, ohjaamassa, puvustamassa ja tietysti myös näyttelemässä. Taisi olla toisella luokalla, kun Riikka oli organisoinut kavereiden kanssa joulukuvaelman ja esitystä varten piti kotoa viedä niin paljon tavaraa ja rekvisiittaa, että isän piti autokyydillä viedä tyttö kouluun. Sentään peräkärryä ei tarvittu.

Riikka suhtautuu uusiin asioihin uteliaasti ja hän innostuu yleensä kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti, paitsi ruokia. Pienestä pitäen Riikka on seurannut isoveljeään monessa asiassa. Mäessäkin piti päästä laskemaan samoja reittejä kuin isoveli. Hyppyreistä piti laskea, vaikka taidot ei vielä olisi siihen riittäneetkään. Ensimmäisinä lasketteluvuosina oli mäessä sääntönä Riikalle se, että metsäreiteille ei saa mennä ja pitää laskea niin, että isä näkee tytön. Siitähän tuli toisinaan kissa ja hiiri-leikki, kun isän valvovan silmän alta piti hieman itsenäistyä heti tilaisuuden tullen. Kerran kävi sitten niin, ettei isä enää lasta rinteessä nähnytkään, eikä meinannut löytää useamman mäen jälkeenkään. Isällä oli ollut naurussa pitelemistä, kun tyttö viimein kömpii mäkeä ylös pimeästä metsästä, sukset olalla ja yltäpäältä lumessa.

Riikka on luonteeltan määrätietoinen, sinnikäs ja rohkea. Luonteesta löytyy myös herkkyyttä ja tunteikkuutta. Niin ilon kuin surunkin Riikka antaa näkyä eikä peittele tunteitaan ja hyvä niin. Kerran kisoissa Rukalla Riikka kaatui karsintalaskussa ja sauva jäi jumiin suksen ja jarrun väliin. Rukkanen piti ottaa kädestä, jotta sai sauvan irtoamaan. Sinnikkäästi tyttö kuitenkin jatkoi maaliin saakka rukkanen roikkuen pois kädestä ja kyyneleet valuen pitkin poskia. Itkua ja ääntä riitti tytön raivotessa. Ennen finaaleita mentiin yhdessä kuitenkin käymään huoneistossa, mihin olimme majoittuneet. Syötiin ja Riikka meni sohvalle viltin alle pötköttämään. Hieroin jalkoja ja silittelin muutenkin pettynyttä laskijaa. Siinä se tyttö nukkui pienet päikkärit ja kuinka ollakaan heräsi tyytyväisenä ja uutta intoa uhkuen kohti finaalilaskua. Finaali meni hienosti ja tuuletukset sekä leveä hymy kasvoilla kertoi kyllä kaikille, miten lasku oli Riikan omasta mielestä mennyt.

Riikan temperamenttia voisi kuvailla siis hyvin ulospäinsuuntautuvaksi, luottavaiseksi, innostuneeksi, aktiiviseksi ja positiiviseksi. Hän on luonteeltaan mm. sinnikäs, herkkä, empaattinen ja luotettava. Kilpaurheilua ajatellen nämä kaikki ovat mielestäni hienoja ominaisuuksia, joiden avulla Riikka oppii uusia asioita ja taitoja, uskaltaa rohkeasti kokeilla ja nousta aina uudestaan pettymystenkin jälkeen sisukkaana takaisin mäkeen. Samalla kun hän oppii urheilun kautta asioita, oppii hän myös taitoja muuta elämää varten. Vilpittömästi olen sitä mieltä, että Riikasta tulee kehittymään todella hyvä ja taitava kumparelaskija, jos hän itse niin päättää ja haluaa.


Minna-äiti

Kisakausi avattu

Niin se vain aika vierähtää. Miten siitä edellisestä kirjoituksesta on jo kuukauden verran? No päivitellään tässä vähän kuulumisia.

Talvi on edennyt sitten joulukuun puolivälin ja harjoitusolosuhteet ovat kunnossa kotimäessä Taivalvaaralla. Kelit ovat olleet melko "rapsakat" jo joulusta lähtien. Välissä on ollut muutama vähän lauhempi päivä, mutta enimmikseen on pyöritty kahdenkymmenen pakkasasteen hujakkeilla. Tätä kirjoitellessa pakkasta onkin napakat -32 astetta ja aamuksi on luvattu muutaman asteen kylmempää. No jotain hyötyä pakkasistakin on ollut. Lunta on saatu tykitettyä rinteisiin ja sehän on mahdollistanut paremmat suorituspaikat. Miinuksena sitten arktiset laskuolosuhteet ja jokunen peruttu treenikerta. Ja ei ne tykkilumesta tehdyt kummutkaan kovin pehmeitä näillä pakkaslukemilla ole. Riikan treenien aikana keli on ollut kylmimmillään -30 asteen hujakkeilla. Hissinousu kylmettää pahiten, mutta onneksi Taivalvaaralla se on lyhyt. Kumpareikon laskeminen vaatii sen verran paljon lihastyötä että keho tuottaa lämpöä ja se edes auttaa läpimänä pysymisessä.

Joulun aikaan Riikalla tuli muutaman päivän laskutauko, muutoin on mäessä oltu muutaman kerran viikossa. Ja lasku on kulkenutkin hyvin. Laskutekniikka on ottanut aimo harppauksen viime kaudesta ja samalla laskuvauhtia on tullut selvästi lisää. Täyden treenimäen saaminen Taivalvaaralle on mahdollistanut laadukkaamman harjoittelun ja kokonaisia kisasuorituksia Riikka on saanut tehtyä jo hyvän määrän.

Loppiasviikolla oli seurantaryhmän leiri kotimaisemissa. Leiri meni Riikalta hyvin. Pieniä vaikeuksia oli hyppyjen jälkeisissä osuuksissa, mutta nekin paranivat treenaamalla. Toisena treenipäivänä Riikka veti, lajislangia käyttäen, räväkät pannut eli kaatui vauhdikkaasti. Jäiset kummut iskivät pakaraan ja alaselkään. Onneksi selvittiin lihaskivuilla ja nehän paranevat varsin nopeasti. Leirillä jäi pari treeniä väliin kipeiden paikkojen takia, mutta eipä siitä sen isompaa haittaa ollut.

Riikan kisakausi starttasi viime viikonloppuna. Kävimme Ruotsin Åressa, jossa laskettiin kaksi Nordic Cupin osakilpailua. Sää oli Åressakin varsin talvinen. Perjantai oli treenipäivä ja aamulla mittari näytti -27 astetta. Ehkä se siitä parisen astetta lämpeni, kun treenit alkoivat puolenpäivän aikoihin. Lauantaille sää sitten lämpeni kymmenisen astetta ja sunnuntaille vielä toiset kymmenen, joka alkoikin sitten olla jo melkein helteen puolella. Tosin lunta tulikin sitten aika-ajoin taivaan täydeltä.

Kisoista Riikka suoriutui erinomaisesti. Lauantain karsinta- ja kisalaskut onnistuivat ongelmitta. Lasku pysyi hyvin kasassa, hypyt olivat ilmavia ja laskuvauhti oli todella hyvää. Niin hyvää, että se oli vertailukelpoista ihan naisten sarjan kärjen kanssa. Riikan sarja on alle 16-vuotiaat ja kyseissä sarjassa Riikka saisi laskea vielä seuraavat kaksi kautta. Näin tosin tuskin tulee käymään, vaan sarjanvaihto lienee ajankohtainen jo ensi vuonna. Lauantain kisassa Riikka oli Ruotsalaisen tytön jälkeen toinen. Tosin finaalilaskujen jälkeen olin aivan varma että Riikka voittaisi kisan. Ruotsin tytöllä oli sen verran iso virhe alahypyssä, eikä laskeminen muutenkaan niin hyvälle näyttänyt. Yllätys olikin melkoinen, kun voitto menikin naapuriin. No tätä se välillä on arvostelulajeissa. Jostain syystä Riikan laskutekniikkapisteet jäivät selvästi alemmiksi kuin alkuerälaskussa, vaikka ei laskuissa isoa eroa ollut. Sinällään se on se ja sama oliko tuon kisan sijoitus ensimmäinen vai toinen, tärkeintä oli nähdä missä mennään laskemisen suhteen. Tavoitteet ovat kuitenkin tulevaisuudessa.

Sunnuntaiksi mäki vähän vaikeutui. Lumisade saa aikaan kumpujen muodon muuttumisen. Irtolumi tahtoo kasautua kumpujen kulmiin, varsinkin kun on paljon laskijoita ja kumpareikkoa ei niin tiuhaan lanata. Kummuista tulee terävemmät. Lisäksi kumpuihin tulee lasku-ura ja irtolumi kasautuu uran reunalle. Jos kumpuun kääntää vähän enemmän poikittain, voi suksen kanta napata kiinni. Riikalla kisaviikonlopun, kisat ja treenit mukaan lukien, ainoa iso virhe tuli sunnuntain karsintalaskuun. Ylähypyn jälkeen ensimmäinen käännös meni liiaksi kummun taakse ja sen seurauksena homma lähti lapasesta ja tyttö meni vauhdikkaasti nurin. Onneksi mäki oli pehmeä ja mitään ei sattunut. Tosin jonkinlainen henkinen kolaus siitä tuli, sen verran säpäkästi sauvat lensivät kädestä maaliin tulon jälkeen. Mutta se on motivoituneen urheilijan merkki, kun epäonnistuminen ottaa kaaliin. Ennen finaalia Riikka oli selvästi jännittynyt. Karsinnan kaatuminen oli ilmeisesti jättänyt epäonnistumisen peikon takaraivoon. Jännityksestä huolimatta finaalilasku meni hyvin. Vauhti oli hieman lauantaita hiljaisempaa, mutta olotkin olivat haastavammat. Ennen alahyppyriä oli pieniä tasapainovaikeuksia, mutta hyvin Riikka nappasi homman haltuun. Viime kaudella vastaavanlaisessa tilanteessa olisi varmuudella menty nurin. Sijoitus oli lauantain tapaan toinen. Ero voittajaan oli varsin pieni, mutta nyt tulos oli oikeutettu. Ilman muutaman kummun epätasapainoisia käännöksiä, voitto olisi ollut hyvinkin mahdollinen.

Ennen kisareissua tehtyjen treenien perusteella minulla oli kutina, että nyt on otettu iso harppaus eteenpäin ja kisaviikonloppu vahvisti asian. Seuraava askel on vaikeampien hyppyjen harjoittelu. Tarkoituksena on tehdä Taivalvaaralle hyppypaikka, jossa uusia hyppyjä pääsee harjoittelemaan. Alastulon kun pehmittää hyvin ja siihen vielä lapio uutta, pehmää lunta paksun kerroksen, niin hyppyjä voi turvallisesti harjoitella.

Nyt näillä kuulumisilla kohti uusia seikkailuja. Seuraava merkintä Riikan kalenterissa on kahden ja puolen viikon päässä. Silloin on ohjelmassa seurantaryhmän leiri. Alla vielä kisalasku lauantailta.

-petri-