Talvi on edennyt sitten joulukuun puolivälin ja harjoitusolosuhteet ovat kunnossa kotimäessä Taivalvaaralla. Kelit ovat olleet melko "rapsakat" jo joulusta lähtien. Välissä on ollut muutama vähän lauhempi päivä, mutta enimmikseen on pyöritty kahdenkymmenen pakkasasteen hujakkeilla. Tätä kirjoitellessa pakkasta onkin napakat -32 astetta ja aamuksi on luvattu muutaman asteen kylmempää. No jotain hyötyä pakkasistakin on ollut. Lunta on saatu tykitettyä rinteisiin ja sehän on mahdollistanut paremmat suorituspaikat. Miinuksena sitten arktiset laskuolosuhteet ja jokunen peruttu treenikerta. Ja ei ne tykkilumesta tehdyt kummutkaan kovin pehmeitä näillä pakkaslukemilla ole. Riikan treenien aikana keli on ollut kylmimmillään -30 asteen hujakkeilla. Hissinousu kylmettää pahiten, mutta onneksi Taivalvaaralla se on lyhyt. Kumpareikon laskeminen vaatii sen verran paljon lihastyötä että keho tuottaa lämpöä ja se edes auttaa läpimänä pysymisessä.
Joulun aikaan Riikalla tuli muutaman päivän laskutauko, muutoin on mäessä oltu muutaman kerran viikossa. Ja lasku on kulkenutkin hyvin. Laskutekniikka on ottanut aimo harppauksen viime kaudesta ja samalla laskuvauhtia on tullut selvästi lisää. Täyden treenimäen saaminen Taivalvaaralle on mahdollistanut laadukkaamman harjoittelun ja kokonaisia kisasuorituksia Riikka on saanut tehtyä jo hyvän määrän.
Loppiasviikolla oli seurantaryhmän leiri kotimaisemissa. Leiri meni Riikalta hyvin. Pieniä vaikeuksia oli hyppyjen jälkeisissä osuuksissa, mutta nekin paranivat treenaamalla. Toisena treenipäivänä Riikka veti, lajislangia käyttäen, räväkät pannut eli kaatui vauhdikkaasti. Jäiset kummut iskivät pakaraan ja alaselkään. Onneksi selvittiin lihaskivuilla ja nehän paranevat varsin nopeasti. Leirillä jäi pari treeniä väliin kipeiden paikkojen takia, mutta eipä siitä sen isompaa haittaa ollut.
Riikan kisakausi starttasi viime viikonloppuna. Kävimme Ruotsin Åressa, jossa laskettiin kaksi Nordic Cupin osakilpailua. Sää oli Åressakin varsin talvinen. Perjantai oli treenipäivä ja aamulla mittari näytti -27 astetta. Ehkä se siitä parisen astetta lämpeni, kun treenit alkoivat puolenpäivän aikoihin. Lauantaille sää sitten lämpeni kymmenisen astetta ja sunnuntaille vielä toiset kymmenen, joka alkoikin sitten olla jo melkein helteen puolella. Tosin lunta tulikin sitten aika-ajoin taivaan täydeltä.
Kisoista Riikka suoriutui erinomaisesti. Lauantain karsinta- ja kisalaskut onnistuivat ongelmitta. Lasku pysyi hyvin kasassa, hypyt olivat ilmavia ja laskuvauhti oli todella hyvää. Niin hyvää, että se oli vertailukelpoista ihan naisten sarjan kärjen kanssa. Riikan sarja on alle 16-vuotiaat ja kyseissä sarjassa Riikka saisi laskea vielä seuraavat kaksi kautta. Näin tosin tuskin tulee käymään, vaan sarjanvaihto lienee ajankohtainen jo ensi vuonna. Lauantain kisassa Riikka oli Ruotsalaisen tytön jälkeen toinen. Tosin finaalilaskujen jälkeen olin aivan varma että Riikka voittaisi kisan. Ruotsin tytöllä oli sen verran iso virhe alahypyssä, eikä laskeminen muutenkaan niin hyvälle näyttänyt. Yllätys olikin melkoinen, kun voitto menikin naapuriin. No tätä se välillä on arvostelulajeissa. Jostain syystä Riikan laskutekniikkapisteet jäivät selvästi alemmiksi kuin alkuerälaskussa, vaikka ei laskuissa isoa eroa ollut. Sinällään se on se ja sama oliko tuon kisan sijoitus ensimmäinen vai toinen, tärkeintä oli nähdä missä mennään laskemisen suhteen. Tavoitteet ovat kuitenkin tulevaisuudessa.
Sunnuntaiksi mäki vähän vaikeutui. Lumisade saa aikaan kumpujen muodon muuttumisen. Irtolumi tahtoo kasautua kumpujen kulmiin, varsinkin kun on paljon laskijoita ja kumpareikkoa ei niin tiuhaan lanata. Kummuista tulee terävemmät. Lisäksi kumpuihin tulee lasku-ura ja irtolumi kasautuu uran reunalle. Jos kumpuun kääntää vähän enemmän poikittain, voi suksen kanta napata kiinni. Riikalla kisaviikonlopun, kisat ja treenit mukaan lukien, ainoa iso virhe tuli sunnuntain karsintalaskuun. Ylähypyn jälkeen ensimmäinen käännös meni liiaksi kummun taakse ja sen seurauksena homma lähti lapasesta ja tyttö meni vauhdikkaasti nurin. Onneksi mäki oli pehmeä ja mitään ei sattunut. Tosin jonkinlainen henkinen kolaus siitä tuli, sen verran säpäkästi sauvat lensivät kädestä maaliin tulon jälkeen. Mutta se on motivoituneen urheilijan merkki, kun epäonnistuminen ottaa kaaliin. Ennen finaalia Riikka oli selvästi jännittynyt. Karsinnan kaatuminen oli ilmeisesti jättänyt epäonnistumisen peikon takaraivoon. Jännityksestä huolimatta finaalilasku meni hyvin. Vauhti oli hieman lauantaita hiljaisempaa, mutta olotkin olivat haastavammat. Ennen alahyppyriä oli pieniä tasapainovaikeuksia, mutta hyvin Riikka nappasi homman haltuun. Viime kaudella vastaavanlaisessa tilanteessa olisi varmuudella menty nurin. Sijoitus oli lauantain tapaan toinen. Ero voittajaan oli varsin pieni, mutta nyt tulos oli oikeutettu. Ilman muutaman kummun epätasapainoisia käännöksiä, voitto olisi ollut hyvinkin mahdollinen.
Ennen kisareissua tehtyjen treenien perusteella minulla oli kutina, että nyt on otettu iso harppaus eteenpäin ja kisaviikonloppu vahvisti asian. Seuraava askel on vaikeampien hyppyjen harjoittelu. Tarkoituksena on tehdä Taivalvaaralle hyppypaikka, jossa uusia hyppyjä pääsee harjoittelemaan. Alastulon kun pehmittää hyvin ja siihen vielä lapio uutta, pehmää lunta paksun kerroksen, niin hyppyjä voi turvallisesti harjoitella.
Nyt näillä kuulumisilla kohti uusia seikkailuja. Seuraava merkintä Riikan kalenterissa on kahden ja puolen viikon päässä. Silloin on ohjelmassa seurantaryhmän leiri. Alla vielä kisalasku lauantailta.
-petri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti