Riikka on pienestä pitäen ollut erittäin aktivinen liikkuja. Välillä, vanhempien näkökulmasta, jopa liiankin aktiivinen. Jo ennen kuin Riikka osasi kävellä, hän kiipesi pöydille, tuoleille, tasoille ja ihan kaikkialle, minne vain kädet ja jalat ylsivät. Kerran löysimme Riikan istumasta onnellisesti hymyillen television päältä. Kun vain silmä vältti, oli tyttö jossain ihan muualla, kuin mihin juuri äsken oli jäänyt. Useamman kerran yritti Riikka sinnikkäästi kiivetä pihakoivussa olevaan majaan, missä isoveli touhusi. Kuinka ollakaan se jäi yritykseksi ja Riikka roikkui mahallaan puunoksalla eikä päässyt ylös- eikä alaspäin. Kuului vain huuto:"Apua!" Ja isoveli tuli juosten hakemaan aikuisia avuksi.
Liikunta on ollut osa perheen arkea aina ja urheilukärpänen on purrut myös Riikkaa todella kovasti. Riikka on aiemmin harrastanut laskettelun ja kiipeilyn lisäksi myös tanssia, joka on omalta osalta tukenut hyvin kehonhallintaa. Harrastuksiin ja vapaa-aikaan on kuulunut monenlaista liikuntaa sekä tietenkin myös musiikkia. Riikka on pitänyt musiikista aina ja hän onkin laulanut ja soittanut useita vuosia. Riikka osaa soittaa pianoa ja hieman myös kitaraa.Riikka on siis ollut aina hyvin aktiivinen. Tämä ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut negatiivisesti nukkumiseen. Unenlahjat ovat tytöllä aivan uskomattomat. Pienenä kun Riikkaa väsytti, niin hän päätti nukkua juuri siellä missä oltiin ja toisinaan hän nukahti jopa kesken leikkien. Hän on ollut aina iltauninen ja heräili sitten vastaavasti kukonlaulun aikaan. Lapset ovat tottuneet matkustamaan ihan syntymästään saalla, sillä isovanhemmat asuvat n.400km:n päässä asuinpaikastamme. Olemme myös tehneet useita lomamatkoja Keski-Eurooppaan autoillen, joten Riikka on tottunut nukkumaan myös autossa. Hyvät unenlahjat on suuri etu myös kisareissuilla, niin autolla ajettaessa kuin itse majapaikoissa. Riikka ei pienistä häiriinny eikä hätkähdä.
Riikka on sosiaalisesti erittäin aktiivinen ja taitava. Hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja perheen matkoilla hän usein leikki uusien tuttavuuksien kanssa, vaikka heillä ei aina ollut edes yhteistä kieltä. Hänellä on ollut aina paljon ystäviä ja tuttavia ja hän pyrkii huomioimaan ja keskustelemaan aika ajoin ihan jokaisen kanssa. Omassa luokassa alakoulussa Riikalla oli paljon ystäviä ja synttäreille tulikin aina toistakymmentä tyttöä juhlimaan. Hän on ollut monesti organisoimassa milloin mitäkin ohjelmaa koulun juhliin tai luokan omiin tapahtumiin. Hän on ollut käsikirjoittamassa, ohjaamassa, puvustamassa ja tietysti myös näyttelemässä. Taisi olla toisella luokalla, kun Riikka oli organisoinut kavereiden kanssa joulukuvaelman ja esitystä varten piti kotoa viedä niin paljon tavaraa ja rekvisiittaa, että isän piti autokyydillä viedä tyttö kouluun. Sentään peräkärryä ei tarvittu.
Riikka suhtautuu uusiin asioihin uteliaasti ja hän innostuu yleensä kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti, paitsi ruokia. Pienestä pitäen Riikka on seurannut isoveljeään monessa asiassa. Mäessäkin piti päästä laskemaan samoja reittejä kuin isoveli. Hyppyreistä piti laskea, vaikka taidot ei vielä olisi siihen riittäneetkään. Ensimmäisinä lasketteluvuosina oli mäessä sääntönä Riikalle se, että metsäreiteille ei saa mennä ja pitää laskea niin, että isä näkee tytön. Siitähän tuli toisinaan kissa ja hiiri-leikki, kun isän valvovan silmän alta piti hieman itsenäistyä heti tilaisuuden tullen. Kerran kävi sitten niin, ettei isä enää lasta rinteessä nähnytkään, eikä meinannut löytää useamman mäen jälkeenkään. Isällä oli ollut naurussa pitelemistä, kun tyttö viimein kömpii mäkeä ylös pimeästä metsästä, sukset olalla ja yltäpäältä lumessa.
Riikka on luonteeltan määrätietoinen, sinnikäs ja rohkea. Luonteesta löytyy myös herkkyyttä ja tunteikkuutta. Niin ilon kuin surunkin Riikka antaa näkyä eikä peittele tunteitaan ja hyvä niin. Kerran kisoissa Rukalla Riikka kaatui karsintalaskussa ja sauva jäi jumiin suksen ja jarrun väliin. Rukkanen piti ottaa kädestä, jotta sai sauvan irtoamaan. Sinnikkäästi tyttö kuitenkin jatkoi maaliin saakka rukkanen roikkuen pois kädestä ja kyyneleet valuen pitkin poskia. Itkua ja ääntä riitti tytön raivotessa. Ennen finaaleita mentiin yhdessä kuitenkin käymään huoneistossa, mihin olimme majoittuneet. Syötiin ja Riikka meni sohvalle viltin alle pötköttämään. Hieroin jalkoja ja silittelin muutenkin pettynyttä laskijaa. Siinä se tyttö nukkui pienet päikkärit ja kuinka ollakaan heräsi tyytyväisenä ja uutta intoa uhkuen kohti finaalilaskua. Finaali meni hienosti ja tuuletukset sekä leveä hymy kasvoilla kertoi kyllä kaikille, miten lasku oli Riikan omasta mielestä mennyt.
Riikan temperamenttia voisi kuvailla siis hyvin ulospäinsuuntautuvaksi, luottavaiseksi, innostuneeksi, aktiiviseksi ja positiiviseksi. Hän on luonteeltaan mm. sinnikäs, herkkä, empaattinen ja luotettava. Kilpaurheilua ajatellen nämä kaikki ovat mielestäni hienoja ominaisuuksia, joiden avulla Riikka oppii uusia asioita ja taitoja, uskaltaa rohkeasti kokeilla ja nousta aina uudestaan pettymystenkin jälkeen sisukkaana takaisin mäkeen. Samalla kun hän oppii urheilun kautta asioita, oppii hän myös taitoja muuta elämää varten. Vilpittömästi olen sitä mieltä, että Riikasta tulee kehittymään todella hyvä ja taitava kumparelaskija, jos hän itse niin päättää ja haluaa.
Minna-äiti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti