Kauden viimeiset kisat ovat tulevana viikonloppuna kotimäessä, Taivalvaaralla. Ohjelmassa on Pohjoismaiden Mestaruuskisat. Samalla kisat ovat osa Audi Freestyle Ski Touria. Niistä lisää aivan kohta. Kertoillaan tähän väliin mitä viimeisimmän kirjoituksen, josta on muuten jo melkein kaksi kuukautta, jälkeen on tapahtunut.
Viime kirjoituksen aikoihin Riikka oli juuri oppinut takaperin voltin. Sitä tyttö on sen jälkeen hypännyt jo kymmeniä kertoja. Hyppy tulee lähes aina jaloilleen, mikä on luonnollisesti huomattavasti mukavampaa, kuin jos asia olisi toisin päin. Nyt voltti on siirretty jo kumpareikon puolelle, mutta vielä kisoissa se on hyppäämättä. Ehkäpä ensi viikonloppuna?
han suunnitelmien mukaan asiat ei ole menneet. Riikka sairastui juuri Jyväskylään lähdön alla. Diagnoosina keuhkokuume. Luonnollisesti Laajavuoren Nordic Cup jäi väliin. Onneksi lääkekuuri saatiin jo aikaisessa vaiheessa ja lääkkeet tehosivat nopeasti. Ihan pahin siis vältettiin ja toipuminen sairaudesta oli varsin nopeaa. Riikka oli Jyväskylässä mukana katsomassa isoveljen kisailuja. Ihan mieluisa ei kokemus tytölle ollut. Kisailemaan olisi tehnyt mieli. Ja ymmärtäähän sen. Sitä vartenhan treenataan. Kun tällä kaudella kisoja ei ollut ohjelmassa muutoinkaan paljoa, oli sairastumisen ajankohta harmittava. Mutta minkäs teet.
Sairauden aiheuttaman treenitauon jälkeen lähdettiin varovasti liikkeelle. Pikku hiljaa tytön kunto parani ja hän kykeni treenamaan normaaliin tahtiin. Treenaamaan on päästy hyvissä oloissa ja lasku on kulkenut mukavasti. Viime viikolla oli ohjelmassa SM-kisat Rukalla. Taukoa kisoista Riikalla ehtikin olla n. 2,5 kk eli vähän turhan pitkään. Olosuhteet Rukalla olivat vetiset. Kisojen aikaan taivaalta tuli vuoroin vettä, vuoroin räntää. No mäki pysyi ainakin keväisen pehmeänä.
Torstaina oli ohjelmassa parikumpareet. Ajatus oli että Riikka olisi laskenut jo naisten sarjassa. Mutta kun meidän naisten kärki oli samaan aikaan alle 20 v. MM-kisoissa Åressa, päädyttiin laskemaan vielä omassa sarjalla eli alle 16 v. Periaatteessa pelin henki oli että jos Riikka laskee normaalin peruslaskun ja pysyy pystyssä, niin voitto tulee. Parikumpareiden karsinnassa lasku oli hyvä alahyppyyn asti. Pehmeä alastulo teki tepposen, sukset upposivat ja painopiste siirtyi eteen. Siitä seurasi ketjureaktio ja nurin meno toisen suksen irrottua jalasta. Tyttö ei ollut laskun jälkeen juttu tuulella ja painui suorinta tietä tunturin toiselle puolelle tuulettumaan. Sinällään karsinnassa ei nimen mukaisesti karsittu ketää pois kisasta, vaan sen perusteella määriteltiin laskuparit. Työtapaturman jälkeen lasku toimi taas normaalisti, tuloksena ykköstila.
Perjantaina oli vuorossa normaali kumparekilpailu. Karsinta- ja finaalilaskut onnistuivat Riikalla hyvin. Varsinkin finaalilasku oli sieltä kapasiteetin parhaasta päästä. Viime vuoteen verrattuna vauhtia on tullut selvästi lisää ja laskutekniikka hioutunut paremmaksi. Toki senhän takia töitä tehdään että kehityttäisiin vai kuinka? Ja kun lasku kulki, niin ykköstilakin siis tuli.
Nyt ollaan taas kotona ja valmistaudutaan viikonlopun kisoihin, jotka samalla päättävät tämän kisakauden. Pohjoismaiden Mestaruuskisat ovat kumparelaskussa vielä aika uusi juttu. Parina viime vuonna ne on järjestetty Skandinavian Cupin osakilpailun yhteydessä Ruotsin Åressa. PM-kisa itsessään ei ole ollut kovin vetovoimainen. Nyt kun meidän kisa on vielä näin myöhäisessä vaiheessa, aika moni laskija on pitkän kauden jälkeen lyönyt jo suksensa kisojen osalta narikkaan. Ulkomaisten laskijoiden määrä jääkin kisoissa varsin pieneksi. Mutta Suomen parhaimmisto on paria poikkeusta lukuun ottamatta paikalla. Riikka tulee laskemaan naisten sarjassa. Näin hän pääsee testaamaan tasoaan Eurooppa Cupissa ja nuorten MM-kisoissa kisanneita laskijoita vastaan. Nyt ei enää voi laskea varman päälle, vaan pitää laittaa kaikki peliin. Ja näinhän se kisatilanteissa pitäisikin olla. Takaperinvoltti, se on nyt sitten luultavimmin ensimmäistä kertaa mukana kisalaskussa. Elämme siis jännittäviä aikoja ;)
-petri-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti