Treeniä

Viime päivinä talvi on säiden puolesta ottanut takapakkia. Lumi tuli ja lumi suli. Onneksi välissä oli reilun viikon pakkasjakso jolloin rinteitä on päästiin lumettamaan. Rukalle saatiin kumpareikko valmiiksi viime viikolla ja Taivalvaarallakin alkaa olla lumet treenikumpareikkoa varten. Ensi viikolla mäki saataneen tehtyä. Sitten pääsee treenailemaan kotimäessäkin.

Viime viikolla oli talvikauden ensimmäinen leiri jossa päästiin laskemaan kumpareita. Leiri oli Rukalla perjantaista sunnuntaihin. Ohjelmassa oli kaksi treeniä päivässä. Rukan rinne on varsin jyrkkä ja siten aika vaikea. Ei ehkä ihan paras mahdollinen paikka junnulaskijalle aloittaa kausi. Kumpareikko ei kuitenkaan ollut jäinen ja se helpotti laskemista. Alkuun kummut olivat varsin pienet, mutta hiljalleen kasvoivat. Viime kirjoituksessa ennakoin, että tällä kaudella Riikka tulee laskemaan ihan eri tasolla mitä aiemmin. Ja ensimmäisen leirin perusteella näin on. Lasku alkoi kulkemaan mallikkaasti heti ensimmäisestä treenistä lähtien ja parani vielä leirin aikana. Perustekniikka on Riikalla ollut jo aiemmin hyvällä mallilla. Nyt kun on fysiikka on ottanut aimo harppauksen eteenpäin, niin se mahdollistaa taas uusia asioita laskemisessa. Näillä lumilla laskuaikaa on vielä sellaiset 5,5 kuukautta eli aikaa treenaata ja kehittyä on vielä reippaasti.

Ensimmäisen leirin fokus Riikalla oli laskemisessa. Tällä viikolla on taas uusi leiri. Nyt Rukalle mennään torstaina ja treenataan sunnuntaihin asti. Tällä leirillä mukaan tulee enemmän hyppäämistä ja hyppyjen  jälkeisten osien laskemisen treenaamista. Riikalla on aikaa kauden ensimmäiseen kisaan noin 1,5 kuukautta. Vielä ei siis ole kiirettä saada kisapakettia kuntoon, vaan voi keskittyä eri osa-alueiden hiomiseen. Pikkuhiljaa palasia sitten liitellään yhteen. Se ei kuitenkaan tarkoita etteikö kisamittaisia laskuja vielä kannattaisi laskea. Niitä kannattaa ehdottomasti tehdä jonkin verran, jotta tuntuma niihin löytyy, mutta koko paketin ei vielä tarvitse olla täydessä tikissä. Kun aletaan menemään tammikuun puolelle, niin silloin olisi hyvä olla kokonaiset laskut jo hanskassa. Mutta niitäkin on sitten aikaa hioa kauden loppuun asti.

Isompia tuloksellisia tavoitteita Riikalla ei tällä kaudella ole. Ja ei niitä 14-vuotiaalla urheilijan alulla tarvitse ollakaan. Tärkeintä on tehdä töitä ja kehittyä askel kerrallaan. Kotimaisten kilpailujen lisäksi ohjelmaan kuuluu ainakin Nordic Cupin kisoja, mutta toivon mukaan myös joku Eurooppa Cupin kisakin. Kansallisessa kalenterissa on niin vähän kisoja, että EC-kisat tulisivat tarpeeseen. Viime kaudella kisaaminen jäi Riikalla todella vähiin. Suomessa oli kumparekisoja vain neljänä viikonloppuna. Näistä yhteen etelä-Suomen junnukisaan ei Riikan kanssa menty, koska siellä ei olisi ollut Riikalle kanssakilpailijoita. Keuhkokuumeen takia muista vähäisistä Suomen kisoista jäi Laajavuori vielä väliin.

Tälle kaudelle lajiliiton eli Ski Sport Finlandin kalenteri ei näytä yhtään paremmalle kuin viime vuonnakaan. Kisoja on luvattoman vähän. Tällä hetkellä vahvistettuja kisaviikonloppuja, joissa on mukana 16 v. sarja ja sitä vanhemmat, on vain kaksi. Nämä ovat Rukan SM-kisat ja Nordic Cupin kisat Laajavuoressa. Näiden lisäksi ollemme ehdottaneet että Taivalvaaralla pidettäisiin kansallisen freestylekiertueen osakilpailu. Freestylehiihdossa lajiliitolla on moneen muuhun lajiin verrattuna selvästi vahvempi rooli kilpailujen järjestämisessä. Kansallinen kiertue on ollut liiton organisoima jo vuosia. Tämän kiertueen lisäksi kisoja ei juurikaan ole ollut. Ja joitain vuosia siten ei ole ollut oikein tarvettakaan. Kisoja kiertuella oli sen verran monta. Pikkuhiljaa kiertue on kuihtunut. Tällä hetkellä pelkät kotimaan kisat kiertämällä ei urheilijalla ole mitään mahdollisuuksia kehittyä kilpailijana. Kumparelaskija treenaa kilpaillakseen, ei pelkästään siksi että se on niin mukavaa. Pari kolme kisaviikonloppua ei riitä motivoimaan töiden tekoon riittävässä määrin. Lisäksi kisat kehittävät junnulaskijaa enemmän kuin pelkkä treenaaminen.

Tyttöjen/naisten puolella on kansallisella tasolla vähän laskijoita. Tästä syystä Riikka on vuosien aikana kärsinyt vähän myös kilpailun puutteesta. Eli välillä kisoissa ei ole tarvinnut laittaa kaikkea peliin menestyäkseen. Tästä syystä kovemman tason kansainväliset kisat palvelisivat Riikan kehittymistä jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Mutta ei stressata, vaan katsotaan mitä talvi tuo tullessaan.

-petri-

Uusi kausi, uudet kujeet

Viime kauden viimeisen kisan treenit Taivalvaaralla

Blogin kirjoittajat ovat laiskotelleet jo pitkän aikaa. Olikin aika ottaa itseä niskasta kiinni ja näpytellä vähän kuulumisia.

Uusi laskukausi on saatu jo käyntiin. Vielä ei Riikka ole rinteeseen päässyt, mutta lumelle hyppäämään kuitenkin. Kotimaisemiin Taivalvaaralle tehtiin säilölumesta hyppyri ja ensimmäinen hyppyleiri on jo takana. Kauden ensimmäiset takaperin voltitkin on jo lumelle hypättynä. Hypyssä on vielä hiomista, mutta viime kautta parempia hyppyjä on jo plakkarissa. Ja ennen ensimmästä kisaa, on vielä aikaa treenata vaikka kuinka paljon. Mutta palaillaanpa vähän ajassa taaksepäin.

Viime kausi Riikalla oli kaksi jakoinen. Alkuvuodesta lasku kulki lupaavasti. Vauhtia oli tullut lisää ja tekniikkakin oli hioutunut paremmaksi. Sitten helmi-maaliskuun vaihteessa Riikka sairastui keuhkokuumeseen. Vaikka tauti talttuikin nopeasti, meni reilun kuukauden verran ennenkuin tyttö oli täydessä kunnossa. Mutta kauden viimeisillä lumilla oli taas nähtävissä samaa hyvää tekemistä mitä alkutalvestakin. Sairastelusta huolimatta, eteenpäin mentiin ja vieläpä reippaasti.

Uimahyppyjä 10 metristä, Väinölänniemi Kuopiossa

Kesän ja syksyn aikana Riikka treenasi fysiikkaa selvästi aiempaa enemmän. Tytöstä on selvästi huokunut halu kehittyä ja motivaatio on ollut kohdillaan. Treenaamaan ei ole tarvinnut houkutella, päinvastoin. Riikka on välillä käynyt treenailemassa ihan omatoimisesti. Eli selkeää kasvua urheilijana on ollut nähtävissä. Fysiikkatreeneihin on kuulunut voimaharjoittelua, nopeus- ja kimmoisuustreenejä, sekä joitain lenkkejä ylämäki vetoineen. Lihasmassaa on tullut selvästi lisää ja sitä myötä ovat muutkin ominaisuudet kehittyneet. Minulla on sellainen kutina, että ensi kautena Riikka tulee laskemaan ihan uudella tasolla.

Kesällä oltiin myös suksilla. Riikka kävi muutamaan kertaan Nurmeksen vesihyppyrillä ja siellä treenin kohteena oli pääsasiassa takaperin voltti. Sitähän Riikka hyppäsi treeneissä lumelle jo viime talvena, mutta vielähän ne olivat vähän "ujoja". Vesihypyissä keskityttiin pitkälti hypyn lähtövaiheeseen eli kuinka keulalla toimitaan, jotta hypystä saadaan mahdollisimman näyttävä. Ja selkeää kehitystä hyppyihin tulikin, Niinkuin ylempänä mainitsin, on hyppy nyt paremmassa kuosissa kuin viime kaudella.

Takaperin voltti Nurmeksessa

Elokuun alussa kävimme leireilemässä Norjan Folgefonnan jäätiköllä. Siellä pääpaino Riikalla oli laskemisessa. Olosuhteet olivat hyvät, jos nyt ei huomioida kovin Norjalaista eli sateista ja sumuista säätä. Jokatapauksessa hyvä ja antoisa leiri. Samalla vähän lomailtiin koko perheen voimin.

Seuraava leiri on kuukauden päästä. Paikkana joko Ruka tai Taivalvaara, riippuen kummassa olosuhteet ovat paremmat. Lauha sää ei ole vielä mahdollistanut lumetuksen aloittamista kummassakaan keskuksessa. Rukalla tosin on avattu yksi rinne säilölumella. Riikka kuuluu Ski Sport Finlandin seurantaryhmään. Tälle kaudelle on vielä jäljellä seitsemän leiriä. Eli hyvää valmennusta on tiedossa roppa kaupalla.

-petri-

Folgefonna, Norja

Folgefonna, Norja

Trollveggen, Norja

Viimeistä viedään

Kauden viimeiset kisat ovat tulevana viikonloppuna kotimäessä, Taivalvaaralla. Ohjelmassa on Pohjoismaiden Mestaruuskisat. Samalla kisat ovat osa Audi Freestyle Ski Touria. Niistä lisää aivan kohta. Kertoillaan tähän väliin mitä viimeisimmän kirjoituksen, josta on muuten jo melkein kaksi kuukautta, jälkeen on tapahtunut.

Viime kirjoituksen aikoihin Riikka oli juuri oppinut takaperin voltin. Sitä tyttö on sen jälkeen hypännyt jo kymmeniä kertoja. Hyppy tulee lähes aina jaloilleen, mikä on luonnollisesti huomattavasti mukavampaa, kuin jos asia olisi toisin päin. Nyt voltti on siirretty jo kumpareikon puolelle, mutta vielä kisoissa se on hyppäämättä. Ehkäpä ensi viikonloppuna?

han suunnitelmien mukaan asiat ei ole menneet. Riikka sairastui juuri Jyväskylään lähdön alla. Diagnoosina keuhkokuume. Luonnollisesti Laajavuoren Nordic Cup jäi väliin. Onneksi lääkekuuri saatiin jo aikaisessa vaiheessa ja lääkkeet tehosivat nopeasti. Ihan pahin siis vältettiin ja toipuminen sairaudesta oli varsin nopeaa. Riikka oli Jyväskylässä mukana katsomassa isoveljen kisailuja. Ihan mieluisa ei kokemus tytölle ollut. Kisailemaan olisi tehnyt mieli. Ja ymmärtäähän sen. Sitä vartenhan treenataan. Kun tällä kaudella kisoja ei ollut ohjelmassa muutoinkaan paljoa, oli sairastumisen ajankohta harmittava. Mutta minkäs teet.

Sairauden aiheuttaman treenitauon jälkeen lähdettiin varovasti liikkeelle. Pikku hiljaa tytön kunto parani ja hän kykeni treenamaan normaaliin tahtiin. Treenaamaan on päästy hyvissä oloissa ja lasku on kulkenut mukavasti. Viime viikolla oli ohjelmassa SM-kisat Rukalla. Taukoa kisoista Riikalla ehtikin olla n. 2,5 kk eli vähän turhan pitkään. Olosuhteet Rukalla olivat vetiset. Kisojen aikaan taivaalta tuli vuoroin vettä, vuoroin räntää. No mäki pysyi ainakin keväisen pehmeänä.

Torstaina oli ohjelmassa parikumpareet. Ajatus oli että Riikka olisi laskenut jo naisten sarjassa. Mutta kun meidän naisten kärki oli samaan aikaan alle 20 v. MM-kisoissa Åressa, päädyttiin laskemaan vielä omassa sarjalla eli alle 16 v. Periaatteessa pelin henki oli että jos Riikka laskee normaalin peruslaskun ja pysyy pystyssä, niin voitto tulee. Parikumpareiden karsinnassa lasku oli hyvä alahyppyyn asti. Pehmeä alastulo teki tepposen, sukset upposivat ja painopiste siirtyi eteen. Siitä seurasi ketjureaktio ja nurin meno toisen suksen irrottua jalasta. Tyttö ei ollut laskun jälkeen juttu tuulella ja painui suorinta tietä tunturin toiselle puolelle tuulettumaan. Sinällään karsinnassa ei nimen mukaisesti karsittu ketää pois kisasta, vaan sen perusteella määriteltiin laskuparit. Työtapaturman jälkeen lasku toimi taas normaalisti, tuloksena ykköstila.

Perjantaina oli vuorossa normaali kumparekilpailu. Karsinta- ja finaalilaskut onnistuivat Riikalla hyvin. Varsinkin finaalilasku oli sieltä kapasiteetin parhaasta päästä. Viime vuoteen verrattuna vauhtia on tullut selvästi lisää ja laskutekniikka hioutunut paremmaksi. Toki senhän takia töitä tehdään että kehityttäisiin vai kuinka? Ja kun lasku kulki, niin ykköstilakin siis tuli.

Nyt ollaan taas kotona ja valmistaudutaan viikonlopun kisoihin, jotka samalla päättävät tämän kisakauden. Pohjoismaiden Mestaruuskisat ovat kumparelaskussa vielä aika uusi juttu. Parina viime vuonna ne on järjestetty Skandinavian Cupin osakilpailun yhteydessä Ruotsin Åressa. PM-kisa itsessään ei ole ollut kovin vetovoimainen. Nyt kun meidän kisa on vielä näin myöhäisessä vaiheessa, aika moni laskija on pitkän kauden jälkeen lyönyt jo suksensa kisojen osalta narikkaan. Ulkomaisten laskijoiden määrä jääkin kisoissa varsin pieneksi. Mutta Suomen parhaimmisto on paria poikkeusta lukuun ottamatta paikalla. Riikka tulee laskemaan naisten sarjassa. Näin hän pääsee testaamaan tasoaan Eurooppa Cupissa ja nuorten MM-kisoissa kisanneita laskijoita vastaan. Nyt ei enää voi laskea varman päälle, vaan pitää laittaa kaikki peliin. Ja näinhän se kisatilanteissa pitäisikin olla. Takaperinvoltti, se on nyt sitten luultavimmin ensimmäistä kertaa mukana kisalaskussa. Elämme siis jännittäviä aikoja ;)

-petri-

Takaperin voltti

Se on Helmikuu puolivälissä. Säät ovat olleet viime viikkoina vaihtelevat. Kovien pakkasten jälkeen on ollut jo pidempi lauha jakso. Olipa välillä turhankin lauhaa ja vettäkin taivaalta tiputteli. Mutta ei säät ole laskemista estäneet, eikä oikeastaan edes haitanneet. Oikeastaan on vain hyvä kun joutuu treeneissä laskemaan erilaisissa lumioloissa. Kaikkea voi tulla vastaan myös kisoissa. Kun olosuhde on tuttu jo treeneistä, ei pääse tulemaan yllätyksiä. Tälle talvelle onkin mahtunut jo kaikenlaista lunta, kovaa jäätä, pehmeää puuteria ja vetistä loskaa. Ehkä se ihan keväinen, isompi rakeinen loska on vielä laskematta.

Treenirintamalla homma on toiminut hyvin. Ehkäpä tärkein juttu Riikalla on ollut uuden hypyn opettelu. Nyt tyttö on hypännyt ensi kertaa takaperin voltin. Trampoliinilla hän on paljon sitä hypännyt, mutta reilu viikko sitten tuli ensimmäiset hypyt aidossa tilanteessa eli sukset jalassa ja lumelle.

Tekaisin Taivalvaaralle erillisen hyppypaikan eli hyppyrin ilman kumpareita sen ylä- tai alapuolella. Uuden hypyn harjoittelu on sellaisesta helpompaa ja turvallisempaa, kuin jos hypätään kumpareikon keskellä olevasta hyppyristä. Esimerkiksi vauhti on helpompi sovittaa sopivaksi, kun ei tarvitse tehdä käännöksiä ennen hyppyä. Ennen ensimmäistä "bäkkäriään" Riikka kuumotteli noin kymmenen minuuttia. Hyppy lähti hyvin pyörimään, mutta suksen kärkien osoittaessa alaspäin, Riikka teki vastaliikkeen ylävartalolla ja päätyi kyljelleen alas. Alastulo oli lapioitu pehmeäksi, joten vaikka jaloilleen ei alas tultukaan, ei tehnyt kipeää. Tosin toinen suksi jäi polven alle ja aika räväkkä mustelma polveen jälkeenpäin ilmestyi. Toinen hyppy tulikin sitten jaloilleen ja tytöllä näytti fiilis olevan melkoisen korkealla. Eikä ihme, takaperin voltti on ollut Riikan tavoitteena tälle talvelle. Nyt voltteja alkaa olla tehtynä jo kolmisen kymmentä. Vielä välillä jokunen voltti lipsahtaa vähän yli ja pylly ryykkää lumeen, mutta pääsääntöisesti tulevat jo hyvin jaloilleen. Nyt tarkoituksena on hypätä muutama bäkkäri joka treenissä, jotta sen hyppäämisestä tulee rutiinia. Pikku hiljaa hyppyjä erilaisista vauhdeista ja sitten hypyn siirtäminen kumpareikon puolelle. Tärkeintä on kuitenkin saada pohjalle paljon hyppyjä. Ehkäpä Riikka hyppää takaperin voltin jo jossain tämän kauden kisassa, mutta tavoitteena on hioa hyppy siihen kuntoon, että ensi kaudella se on säännöllisesti kisa-arsenaalissa.

Mutta on Riikka tehnyt muutakin kuin pyörinyt takakautta ympäri. Viime viikko oli melkoinen "härkäviikko". Ohjelmassa oli seurantaryhmän leiri Taivalvaaralla. Sille viikolle Riikalla tuli kahdeksan laskutreeniä, yksi kevyt saliharjoitus, koulun liikuntatunti ja  Lasten Liikuntaleikkikoulun pitoa (Riikka on siellä apuohjaajana). Olipa siinä sitten jokunen koekin koulussa. Tyttö selviytyi viikosta hienosti. Lasku kulki väsymyksestä huolimatta rinteessä hyvin ja kokeistakin napsahteli hyvät numerot. Taivalkoskella yläkoulu on jaksomuotoinen ja joka jakson jälkeen tulee numerot sen jakson aineista. Tällä hetkellä Riikan keskiarvo on hieman päälle yhdeksän eli koulukin sujuu erinomaisesti ja virtaa on riittänyt myös opiskeluun.

Tämä viikko on ollut sitten selvästi kevyempi, jotta keho palautuu ja herkkyys laskemisessa säilyy. Seuraavat kisat lähestyvät. Niihin on aikaa vajaat kolme viikkoa. Kisat ovat Jyväskylän Laajavuoressa 4.-5.3. Ohjelmassa on Nordic Cupin osakilpailu tai itseasiassa kaksi osakilpailua.

-petri-

Vähän enemmän Riikasta

Riikka on pienestä pitäen ollut erittäin aktivinen liikkuja. Välillä, vanhempien näkökulmasta, jopa liiankin aktiivinen. Jo ennen kuin Riikka osasi kävellä, hän kiipesi pöydille, tuoleille, tasoille ja ihan kaikkialle, minne vain kädet ja jalat ylsivät. Kerran löysimme Riikan istumasta onnellisesti hymyillen television päältä. Kun vain silmä vältti, oli tyttö jossain ihan muualla, kuin mihin juuri äsken oli jäänyt. Useamman kerran yritti Riikka sinnikkäästi kiivetä pihakoivussa olevaan majaan, missä isoveli touhusi. Kuinka ollakaan se jäi yritykseksi ja Riikka roikkui mahallaan puunoksalla eikä päässyt ylös- eikä alaspäin. Kuului vain huuto:"Apua!" Ja isoveli tuli juosten hakemaan aikuisia avuksi.

Liikunta on ollut osa perheen arkea aina ja urheilukärpänen on purrut myös Riikkaa todella kovasti. Riikka on aiemmin harrastanut laskettelun ja kiipeilyn lisäksi myös tanssia, joka on omalta osalta tukenut hyvin kehonhallintaa. Harrastuksiin ja vapaa-aikaan on kuulunut monenlaista liikuntaa sekä tietenkin myös musiikkia. Riikka on pitänyt musiikista aina ja hän onkin laulanut ja soittanut useita vuosia. Riikka osaa soittaa pianoa ja hieman myös kitaraa.

Riikka on siis ollut aina hyvin aktiivinen. Tämä ei kuitenkaan ole koskaan vaikuttanut negatiivisesti nukkumiseen. Unenlahjat ovat tytöllä aivan uskomattomat. Pienenä kun Riikkaa väsytti, niin hän päätti nukkua juuri siellä missä oltiin ja toisinaan hän nukahti jopa kesken leikkien. Hän on ollut aina iltauninen ja heräili sitten vastaavasti kukonlaulun aikaan. Lapset ovat tottuneet matkustamaan ihan syntymästään saalla, sillä isovanhemmat asuvat n.400km:n päässä asuinpaikastamme. Olemme myös tehneet useita lomamatkoja Keski-Eurooppaan autoillen, joten Riikka on tottunut nukkumaan myös autossa. Hyvät unenlahjat on suuri etu myös kisareissuilla, niin autolla ajettaessa kuin itse majapaikoissa. Riikka ei pienistä häiriinny eikä hätkähdä.

Riikka on sosiaalisesti erittäin aktiivinen ja taitava. Hän tutustuu helposti uusiin ihmisiin ja perheen matkoilla hän usein leikki uusien tuttavuuksien kanssa, vaikka heillä ei aina ollut edes yhteistä kieltä. Hänellä on ollut aina paljon ystäviä ja tuttavia ja hän pyrkii huomioimaan ja keskustelemaan aika ajoin ihan jokaisen kanssa. Omassa luokassa alakoulussa Riikalla oli paljon ystäviä ja synttäreille tulikin aina toistakymmentä tyttöä juhlimaan. Hän on ollut monesti organisoimassa milloin mitäkin ohjelmaa koulun juhliin tai luokan omiin tapahtumiin. Hän on ollut käsikirjoittamassa, ohjaamassa, puvustamassa ja tietysti myös näyttelemässä. Taisi olla toisella luokalla, kun Riikka oli organisoinut kavereiden kanssa joulukuvaelman ja esitystä varten piti kotoa viedä niin paljon tavaraa ja rekvisiittaa, että isän piti autokyydillä viedä tyttö kouluun. Sentään peräkärryä ei tarvittu.

Riikka suhtautuu uusiin asioihin uteliaasti ja hän innostuu yleensä kokeilemaan uusia asioita ennakkoluulottomasti, paitsi ruokia. Pienestä pitäen Riikka on seurannut isoveljeään monessa asiassa. Mäessäkin piti päästä laskemaan samoja reittejä kuin isoveli. Hyppyreistä piti laskea, vaikka taidot ei vielä olisi siihen riittäneetkään. Ensimmäisinä lasketteluvuosina oli mäessä sääntönä Riikalle se, että metsäreiteille ei saa mennä ja pitää laskea niin, että isä näkee tytön. Siitähän tuli toisinaan kissa ja hiiri-leikki, kun isän valvovan silmän alta piti hieman itsenäistyä heti tilaisuuden tullen. Kerran kävi sitten niin, ettei isä enää lasta rinteessä nähnytkään, eikä meinannut löytää useamman mäen jälkeenkään. Isällä oli ollut naurussa pitelemistä, kun tyttö viimein kömpii mäkeä ylös pimeästä metsästä, sukset olalla ja yltäpäältä lumessa.

Riikka on luonteeltan määrätietoinen, sinnikäs ja rohkea. Luonteesta löytyy myös herkkyyttä ja tunteikkuutta. Niin ilon kuin surunkin Riikka antaa näkyä eikä peittele tunteitaan ja hyvä niin. Kerran kisoissa Rukalla Riikka kaatui karsintalaskussa ja sauva jäi jumiin suksen ja jarrun väliin. Rukkanen piti ottaa kädestä, jotta sai sauvan irtoamaan. Sinnikkäästi tyttö kuitenkin jatkoi maaliin saakka rukkanen roikkuen pois kädestä ja kyyneleet valuen pitkin poskia. Itkua ja ääntä riitti tytön raivotessa. Ennen finaaleita mentiin yhdessä kuitenkin käymään huoneistossa, mihin olimme majoittuneet. Syötiin ja Riikka meni sohvalle viltin alle pötköttämään. Hieroin jalkoja ja silittelin muutenkin pettynyttä laskijaa. Siinä se tyttö nukkui pienet päikkärit ja kuinka ollakaan heräsi tyytyväisenä ja uutta intoa uhkuen kohti finaalilaskua. Finaali meni hienosti ja tuuletukset sekä leveä hymy kasvoilla kertoi kyllä kaikille, miten lasku oli Riikan omasta mielestä mennyt.

Riikan temperamenttia voisi kuvailla siis hyvin ulospäinsuuntautuvaksi, luottavaiseksi, innostuneeksi, aktiiviseksi ja positiiviseksi. Hän on luonteeltaan mm. sinnikäs, herkkä, empaattinen ja luotettava. Kilpaurheilua ajatellen nämä kaikki ovat mielestäni hienoja ominaisuuksia, joiden avulla Riikka oppii uusia asioita ja taitoja, uskaltaa rohkeasti kokeilla ja nousta aina uudestaan pettymystenkin jälkeen sisukkaana takaisin mäkeen. Samalla kun hän oppii urheilun kautta asioita, oppii hän myös taitoja muuta elämää varten. Vilpittömästi olen sitä mieltä, että Riikasta tulee kehittymään todella hyvä ja taitava kumparelaskija, jos hän itse niin päättää ja haluaa.


Minna-äiti

Kisakausi avattu

Niin se vain aika vierähtää. Miten siitä edellisestä kirjoituksesta on jo kuukauden verran? No päivitellään tässä vähän kuulumisia.

Talvi on edennyt sitten joulukuun puolivälin ja harjoitusolosuhteet ovat kunnossa kotimäessä Taivalvaaralla. Kelit ovat olleet melko "rapsakat" jo joulusta lähtien. Välissä on ollut muutama vähän lauhempi päivä, mutta enimmikseen on pyöritty kahdenkymmenen pakkasasteen hujakkeilla. Tätä kirjoitellessa pakkasta onkin napakat -32 astetta ja aamuksi on luvattu muutaman asteen kylmempää. No jotain hyötyä pakkasistakin on ollut. Lunta on saatu tykitettyä rinteisiin ja sehän on mahdollistanut paremmat suorituspaikat. Miinuksena sitten arktiset laskuolosuhteet ja jokunen peruttu treenikerta. Ja ei ne tykkilumesta tehdyt kummutkaan kovin pehmeitä näillä pakkaslukemilla ole. Riikan treenien aikana keli on ollut kylmimmillään -30 asteen hujakkeilla. Hissinousu kylmettää pahiten, mutta onneksi Taivalvaaralla se on lyhyt. Kumpareikon laskeminen vaatii sen verran paljon lihastyötä että keho tuottaa lämpöä ja se edes auttaa läpimänä pysymisessä.

Joulun aikaan Riikalla tuli muutaman päivän laskutauko, muutoin on mäessä oltu muutaman kerran viikossa. Ja lasku on kulkenutkin hyvin. Laskutekniikka on ottanut aimo harppauksen viime kaudesta ja samalla laskuvauhtia on tullut selvästi lisää. Täyden treenimäen saaminen Taivalvaaralle on mahdollistanut laadukkaamman harjoittelun ja kokonaisia kisasuorituksia Riikka on saanut tehtyä jo hyvän määrän.

Loppiasviikolla oli seurantaryhmän leiri kotimaisemissa. Leiri meni Riikalta hyvin. Pieniä vaikeuksia oli hyppyjen jälkeisissä osuuksissa, mutta nekin paranivat treenaamalla. Toisena treenipäivänä Riikka veti, lajislangia käyttäen, räväkät pannut eli kaatui vauhdikkaasti. Jäiset kummut iskivät pakaraan ja alaselkään. Onneksi selvittiin lihaskivuilla ja nehän paranevat varsin nopeasti. Leirillä jäi pari treeniä väliin kipeiden paikkojen takia, mutta eipä siitä sen isompaa haittaa ollut.

Riikan kisakausi starttasi viime viikonloppuna. Kävimme Ruotsin Åressa, jossa laskettiin kaksi Nordic Cupin osakilpailua. Sää oli Åressakin varsin talvinen. Perjantai oli treenipäivä ja aamulla mittari näytti -27 astetta. Ehkä se siitä parisen astetta lämpeni, kun treenit alkoivat puolenpäivän aikoihin. Lauantaille sää sitten lämpeni kymmenisen astetta ja sunnuntaille vielä toiset kymmenen, joka alkoikin sitten olla jo melkein helteen puolella. Tosin lunta tulikin sitten aika-ajoin taivaan täydeltä.

Kisoista Riikka suoriutui erinomaisesti. Lauantain karsinta- ja kisalaskut onnistuivat ongelmitta. Lasku pysyi hyvin kasassa, hypyt olivat ilmavia ja laskuvauhti oli todella hyvää. Niin hyvää, että se oli vertailukelpoista ihan naisten sarjan kärjen kanssa. Riikan sarja on alle 16-vuotiaat ja kyseissä sarjassa Riikka saisi laskea vielä seuraavat kaksi kautta. Näin tosin tuskin tulee käymään, vaan sarjanvaihto lienee ajankohtainen jo ensi vuonna. Lauantain kisassa Riikka oli Ruotsalaisen tytön jälkeen toinen. Tosin finaalilaskujen jälkeen olin aivan varma että Riikka voittaisi kisan. Ruotsin tytöllä oli sen verran iso virhe alahypyssä, eikä laskeminen muutenkaan niin hyvälle näyttänyt. Yllätys olikin melkoinen, kun voitto menikin naapuriin. No tätä se välillä on arvostelulajeissa. Jostain syystä Riikan laskutekniikkapisteet jäivät selvästi alemmiksi kuin alkuerälaskussa, vaikka ei laskuissa isoa eroa ollut. Sinällään se on se ja sama oliko tuon kisan sijoitus ensimmäinen vai toinen, tärkeintä oli nähdä missä mennään laskemisen suhteen. Tavoitteet ovat kuitenkin tulevaisuudessa.

Sunnuntaiksi mäki vähän vaikeutui. Lumisade saa aikaan kumpujen muodon muuttumisen. Irtolumi tahtoo kasautua kumpujen kulmiin, varsinkin kun on paljon laskijoita ja kumpareikkoa ei niin tiuhaan lanata. Kummuista tulee terävemmät. Lisäksi kumpuihin tulee lasku-ura ja irtolumi kasautuu uran reunalle. Jos kumpuun kääntää vähän enemmän poikittain, voi suksen kanta napata kiinni. Riikalla kisaviikonlopun, kisat ja treenit mukaan lukien, ainoa iso virhe tuli sunnuntain karsintalaskuun. Ylähypyn jälkeen ensimmäinen käännös meni liiaksi kummun taakse ja sen seurauksena homma lähti lapasesta ja tyttö meni vauhdikkaasti nurin. Onneksi mäki oli pehmeä ja mitään ei sattunut. Tosin jonkinlainen henkinen kolaus siitä tuli, sen verran säpäkästi sauvat lensivät kädestä maaliin tulon jälkeen. Mutta se on motivoituneen urheilijan merkki, kun epäonnistuminen ottaa kaaliin. Ennen finaalia Riikka oli selvästi jännittynyt. Karsinnan kaatuminen oli ilmeisesti jättänyt epäonnistumisen peikon takaraivoon. Jännityksestä huolimatta finaalilasku meni hyvin. Vauhti oli hieman lauantaita hiljaisempaa, mutta olotkin olivat haastavammat. Ennen alahyppyriä oli pieniä tasapainovaikeuksia, mutta hyvin Riikka nappasi homman haltuun. Viime kaudella vastaavanlaisessa tilanteessa olisi varmuudella menty nurin. Sijoitus oli lauantain tapaan toinen. Ero voittajaan oli varsin pieni, mutta nyt tulos oli oikeutettu. Ilman muutaman kummun epätasapainoisia käännöksiä, voitto olisi ollut hyvinkin mahdollinen.

Ennen kisareissua tehtyjen treenien perusteella minulla oli kutina, että nyt on otettu iso harppaus eteenpäin ja kisaviikonloppu vahvisti asian. Seuraava askel on vaikeampien hyppyjen harjoittelu. Tarkoituksena on tehdä Taivalvaaralle hyppypaikka, jossa uusia hyppyjä pääsee harjoittelemaan. Alastulon kun pehmittää hyvin ja siihen vielä lapio uutta, pehmää lunta paksun kerroksen, niin hyppyjä voi turvallisesti harjoitella.

Nyt näillä kuulumisilla kohti uusia seikkailuja. Seuraava merkintä Riikan kalenterissa on kahden ja puolen viikon päässä. Silloin on ohjelmassa seurantaryhmän leiri. Alla vielä kisalasku lauantailta.

-petri-